Elämäntyö / Yhteiskunnallinen vaikuttaja

Kantikasta

Minna Canth oli todellinen humanisti. Mikään inhimillinen ei ollut hänelle vierasta. Hän kiivaili uusien yhteiskunnallisten ja kirjallisten aatevirtausten puolesta, mutta yhtä intohimoisesti hän kiinnostui kaupanteosta, skruuvinpeluusta ja kuhnekylvyistä.

Uskonnonvapaus

”Ihminen voi rakastaa Jumalaa, mutta vihata uskonnollisia opinkappalaita", Minna Canth kirjoitti kevättalvella 1893 Ella Kurténille. Läpi elämänsä hän oli syvästi uskonnollinen. Tuomas Kempiläisen teos Jeesuksen seuraaminen oli aina hänen yöpöydällään. Oman kertomansa mukan hän luki sitä päivittäin. Kuitenkin yhteiskunnallisesti kantaa ottavien ja naiskysymystä käsittelevien kirjoitustensa takia hän joutui kirkollisten ja vanhakristillisten piirien kritiikin kohteeksi. ”Pappien kauhistukseksi” ”Kuopion kaunistusta” Minnaa, nimitti kuurojenkoulun johtaja Kust. Killinen leikillisessä nimipäivärunossaan toukokuussa 1891.

Kun Suomessa 1800-luvun lopulla keskusteltiin uskonnonvapaudesta, Minna Canth kannatti sitä. Vasta vuonna 1922 säädettiin laki, jonka mukaan 18 vuotta täyttänyt saa valita itse uskontokuntansa tai olla kuulumatta mihinkään kirkkokuntaan.

Suomalaisuus ja kielikysymys

Minna Canth syntyi suomenkieliseen kotiin. Kotikieli oli suomi, mutta ajan tavan mukaan hänen koulukielensä oli ruotsi. Nuoruudenystäviensä kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa ruotsiksi. Kirjallisiin teksteihinsä hän myös sijoitti joskus ruotsinkielisiä sanoja ja sanontoja.

Näytelmänsä Sylvin (1893) hän kirjoitti ruotsiksi loukkaannuttuaan Suomalaisen Teatterin johtokuntaan, kun se lopetti näytelmän Kovan onnen lapset esitykset liian radikaaleina. Myöhemmin hän itse suomensi Sylvin. Pamfletin Ellen Keyn naiskysymyslausuntoihin (1897) hän kirjoitti sekä suomen että ruotsin kielellä. Muutamia lehtiartikkeleita hän kirjoitti ruotsiksi.

Canth harjaannutti tietoisesti suomen kieltään kuuntelemalla ihmisten puheita ja merkitsemällä muistiin paikallista puheenpartta. Canthin aloitteesta kuopiolaisnaisten, intelligensien ja Kalevala seuran jäsenten lukupiirissä luettiin Kalevalaa ja Seitsemää veljestä. Kalevala seuran tarkoitus oli harjoitella suomen kieltä kirjallisesti ja suullisesti.

Kielikysymyksessä hän näyttää kuitenkin olleen reaalipoliitikko ja sovinnollinen. Hän pani nuorimman tyttärensä Lyylin ruotsalaiseen yhteiskouluun, kun siellä vihdoin tytöillä oli mahdollisuus ylioppilastutkintoon. Suomenmieliset ystävät paheksuivat. "Minulle ei enää existeeraa fennomania eikä svekomania. Kenties voi tulevaisuudessa puhua russomaniasta ja fennomaniasta, silloin ollaan taas fennomaaneja kahta jyrkemmästi." Kun 1890-luvun alussa valtiollinen tilanne Suomessa kylmeni suhteessa Venäjään, Canth näki, että kieliriidat piti unohtaa ja yhtenäisenä kansana vastustaa ulkoista vaaraa.

Canth olikin melkoinen agitaattori sortokauden uhatessa. Syyskuussa 1890 kenraalikuvernööri Heiden vieraili Kuopiossa. Canth kirjoitti tyttärelleen Ellille, kuinka hän kulki kaupungilla estämässä juhlaliputusta ja jos virkamiehet olisivat alkaneet juhlia "- - olisimme me kokoontuneet Snellmanin patsaan ympäri, olisimme peittäneet sen suruharsoon ja laulaneet "Maamme " laulun siinä, silloin kun h. ylh. ajaisi ohi. Mutta semmoista demonsrationia ei tarvittu, sillä kenelläkään ei ollut halua häntä fiiraamaan."

Pasifismi ja armokuolema

Canthin novellissa Köyhää kansaa tohtori Wialén ja pastori keskustelevat elämän ja kärsimyksen tarkoituksesta palatessaan Holpaisen mökiltä Marin luhistumisen jälkeen. Tohtorin puheenvuorot ovat tulkittavissa armokuoleman, eutanasian puolustukseksi. Kirjeessään Ida Hannikaiselle joulukuussa 1886 Canth pohti kuolemantuomion, rintamakuoleman ja armokuoleman välisiä moraalisia ja eettisiä eroja. Näissä pohdinnoissa hän otti kantaa myös sotaan. Hän oli pasifisti.

Luonnolääketiede

Ewerth, Schindler, Rikli, Meynar, Kneipp, Kuhne ovat saksalaisia ja sveitsiläisiä luonnonlääkäreitä, joiden nimet vilahtelevat Minna Canthin ja Elli-tyttären kirjeenvaihdossa tuon tuostakin. Elli tutustui heidän aatteisiinsa opiskellessaan lääketiedettä Saksassa ja Sveitsissä. Keski-Euroopassa luotettiin tuolloin kuhnekylpyihin, yrtteihin, hauteisiin ja kasvisruokavalioon. Minna Canth suositteli tällaisia hoitoja runoilijaystävälleen Elias Erkolle, joka matkustikin Saksaan parantuakseen tuberkuloosista. Canth itsekin kokeili kylpyjä ja dieettiä, mutta totesi ne itselleen sopimattomiksi.

Spiritismi ja teosofia

"Teosofiiasta ja spiritismistä olimme täällä kovasti innoissamme viime keväänä ja kesänä", kirjoitti Minna Canth tammikuussa 1894 Olga Salolle ja kertoo, että tytär Maiju ja kauppa-apulainen Selma Dahlbäck ovat hyviä ”mediumeja”. Tuon ajan kirjeissä hän selosti, mitä henki milloinkin oli kertonut pelipöydän ääressä Järnefelteille, Halosille, Gallén-Kallelalle tai muille vieraille Kanttilan salongissa.

1890-luvulla Minna Canth tutustui teosofiseen kirjallisuuteen ja spiritismiin. Hän kirjoitti pitkän tutkielman aiheesta Käkisalmen 600-vuotisjuhla-albumiin vuonna 1894. Samana vuonna hän kirjoitti myös näytelmän Spiritistinen istunto, joka osoittaa, ettei hän ottanut kaikkia spiritismin alueita ihan todesta.

Minna Canth kehui Olga Salolle lukeneensa kaikki, mitä aiheesta oli ruotsiksi saatavana ja huomasi "-- ettei minun vatsani sovi teosoofiselle diètille. Ja niin minä lankesin paatumukseeni takaisin. Täytyy odottaa uutta inkarnatioonia, ehkä silloin saan paremman vatsan."

Spiritistisiä istuntoja jatkettiin. Ne olivat hauska seuraleikki Kanttilan salongissa uutta etsivän ja huumorintajuisen emännän johdolla. Samoin oli sruuvipeli.