Elämäkerta / Minna Canthin Kuopio / Kanttila ja Kanttilan kortteli

Kanttilan kirjakaappi

Minna Canthin huoneessa Korttelimuseossa on Kanttilan vanha kirjakaappi. Se sisältää kirjailijalle kuuluneita kirjoja ja aikakauslehtiä. Museon intendentti Timo Niiranen on julkaissut niistä luettelon nimellä Minna Canthin kirjasto vuonna 1994.

Kuopiossa on myös toinen Minna Canthille kuulunut kirjakokoelma. Se on suvun hallussa. Osa kirjoista oli esillä Kuopion kirjastossa Outi Vuorikarin laatimassa näyttelyssä Mitä Minna Canth luki. Näyttely oli osa Minna Canthin 150-vuotisjuhlia Kuopiossa vuonna 1994. Kirjat on luetteloitu tiedostoksi Kuopion museoon.

Lukija ja uusien ajatusten välittäjä

"Nora, Seitsemän veljestä, Lamppu ja Kievarin piha - siinä aarteeni." Näin Minna Canth määritteli lempikirjallisuutensa Kaarlo Brofeldtille kesällä 1884. Ibsenin, Kiven ja Ahon lisäksi hän poimii kirjeisiinsä monia muita kirjailijoita ja lukemiaan teoksia. Usein hän kehotti kirjeen saajaa hankkimaan kirjan luettavakseen, joskus hän itse halusi lähettää sen, kuten kesäkuussa 1883 Kaarlo Brofeltille:"---lähettäisin Teille erään toisenkin kirjan, Zola´n "Damernas Paradis", mutta tytöt veivät sen eilen mukanaan maalle. Ensi viikolla lähetän sen. Ajatelkaa - Zola`lta teos, jota voi suositella tytöille luettavaksi." Eurooppalaiset uutuudet ehtivät Kanttilaan ihmeen nopeasti. Ja nopeasti Canth ne luki, arvio ja lainasi edelleen.

Kanttilaan tilattiin aikalaiskirjallisuutta ja lehtiä suoraa Saksasta tai Skandinaviasta. Niitä luettiin alkukielellä, ja niistä keskusteltiin Minnan salongissa, milloin naisten kesken, milloin suuremmassa seurassa. Minna Canth käänsi jonkin verran pohjoismaista kirjallisuutta: Arne Garborgin Kyläkertomuksia vuonna 1886 ja yhdessä Hanna Aspin kanssa Georg Brandesin teoksen Päävirtauksia 19:nnen vuosisadan kirjallisuudessa. Siirtolaiskirjallisuus. Lehteensä Vapaita aatteita hän tiettävästi suomensi joitakin aikalaiskertomuksia ja artikkeleita, jotka käsittelivät muun muassa darwinismia, tolstoilaisuutta, tähtitiedettä ja alkavaa työväenliikettä. Tuolloin ei aina mainittu suomentajien nimiä, joten Canthin käännösten lukumäärästä ei ole varmuutta.

Kommentoidessaan lukemaansa Canth toimi uusien tyylisuuntien ja aatteiden välittäjänä silloisessa Suomessa. Lokakuussa 1884 hän kirjoitti Juhani Aholle lukevansa Henry Georgen Sociala Spörsmålia: "Socialismia, ihan puhdasta socialismia. Se on parasta, mitä tähän saakka olen lukenut. - - Teidän täytyy se välttämättä lukea."

Tutustuminen amerikkalaisen taloustieteilijän Georgen ajatuksiin johti Minna Canthin sosialismin kysymysten ääreen. Ibsen ja Mill vahvistivat hänen näkemyksiään naiskysymyksessä, Darwin ja Zola avasivat väyliä luonnontieteelliseen ajatteluun ja realistis-naturalistiseen ilmaisuun. Tolstoin ja Dostojevskin uskonnollinen julistus jumalan rakkaudesta ohjasi hänen uskonnollisuuttaan ei kirkolliseen vaan yhteiskunnallis-humanistiseen suuntaan. Filosofit ja psykologit Emerson, Renan, Spencer, Taine ja Ribot esiintyvät hänen kirjeissään ja kirjahyllyssään, viimemainitusta tuli myöhemmin tärkeä oppi-isä Freudille.

Oli kirjoja, jotka seurasivat Canthia läpi elämän. "- - luen joka päivä vähentymättömällä mieltymyksellä Thomas a Kemps'in "Kristuksen seuraamista". "Minun pitäisi osata se ulkoa, kun olen niin moneen kertaan sen lukenut ja kuitenkin sillä yhäti on minuun sama uutuuden viehätys", kertoi Minna Canth joulukuussa 1889 Elis Bergrotille osoittamassaan kirjeessä. Kanttilan kirjakaapissa tämä teos on Elias Erkon latinankielisestä alkuteoksesta kääntämänä. Opiskellessaan Kuopion lyseossa Erkko opetti Canthin lapsille latinaa.

Kanttilan kirjakaapin sisältöön, suvun hallussa oleviin teoksiin ja Minna Canthin kirjeisiin perustuva tutkielma, Mitä Minna Canth luki, on Outi Vuorikarin käsikirjoituksena Kuopion Isänmaallisen seuran arkistossa. Tutkielma liittyi kirjaston Minna Canthin juhlavuoden näyttelyyn.