Elämäkerta / Minna Canthin Kuopio / Kuopio Minna Canthin elinaikana

Köyhää kansaa

Köyhäinhoito oli pääasiallisesti ollut kirkon tehtävä. Vuonna 1879 maahamme saatiin vaivaishoitoasetus ja vastuu köyhäinhoidosta siirtyi kokonaan kunnille. Kuopiossa köyhäinhoito-ohjesääntö vahvistettiin vuonna 1881. Sen mukaan köyhäinhoito keskitettiin Harjulaan, Savilahden rantaan. Hoidokkeja oli tuolloin melkein kolmesataa.

Harjulan huonot olot nousivat keskustelujen kohteeksi, kun Minna Canth kirjoitti teoksensa Köyhää kansaa vuonna 1886. Siinä köyhä radanrakentaja katselee Harjulaa, jossa hänen vaimonsa on hoidossa.

"Rautatien työpaikka oli Kotkankallion rinteellä Harjulaan päin. Hänen sopi hyvin nähdä sen rakennuksen portaat, jossa Mari oli. Kun hän suoristi selkänsä ja lepäsi työstään nojautuen molemmilla käsillään lapioon, menivät hänen silmänsä väkisenkin aina lahdelman ja peltojen ylitse sinne kauas." Hoidokkien tuskan huudot kuuluvat kipeästi miehen korviin.

Minna Canth itse oli varmasti kuullut tuollaisia huutoja , sillä hän vieraili usein Harjulassa ja ulotti kävelyretkensä Savilahden ja Niuvan maastoon. "Tahdoin vaan kuvata Marin sielun elämää totuuden mukaan, semmoisena kuin olen sen kokenut ja nähnyt", hän kirjoitti helmikuussa 1887 Ida Bonsdorfille, kun tämä epäili monen muun tavoin Canthia jumalanpilkasta. Köyhää kansaa riitti kuvattavaksi.

Vuoden 1880 väestötilastojen mukaan ilman vakituista toimeentuloa olevaa ja elatusapua saavaa "kurjalistoa" oli 13 % Kuopion asukkaista, vain prosentin verran vähemmän kuin hyvin toimeen tulevaa yläluokkaa. Keskiluokkaan kuului noin kolmannes. Työväestöä oli 44 %. Sen asunto-olot ja ansiotaso eivät olleet kovin hyvät pikkukaupungissa, johon muutti ammattitaidotonta, maatonta ja työtöntä väkeä maaseudulta. Näille tarjoutui vain huonosti palkattua kaupungin järjestämää hätäaputyötä: katujen kiveämistä, Maljalahden täyttöä ja sataman kunnostusta. Valtio tarjosi rautatien ja kasarmien rakennustöitä.