Elämäkerta / Minna Canthin Kuopio / Kanttila ja Kanttilan kortteli

Minnan salonki

Kanttilan ovet olivat aina avoinna vieraille. Pian olohuoneesta, joka oli myös Canthin työhuone, tuli kirjallinen ja aatteellinen kohtauspaikka hänen ystävilleen. Syntyi käsite "Minnan salonki". ”Lukemattomat kerrat siellä Kanttilan keinutuolista luotiin tämä miesten hutiloima maailma uudelleen naisten avulla ja järjestettiin mallimaaksi", muisteli Juhani Aho Nuoressa Suomessa vuonna 1897 Kanttilan vilkasta, keskustelevaa ja kantaaottavaa seuraelämää.

Kanttilassa vierailivat monet 1880-luvun ja vuosisadan vaihteen nuoret suomenmieliset kulttuurivaikuttajat: Brofeldtin veljekset Kalle, Pekka ja Juhani Aho, Järnefeltin sisarussarja, Eero, Armas, Arvid, Kasper ja Aino sekä heidän äitinsä Elisabeth Järnefelt. Siellä viihtyivät Kuopiossa käydessään Elias, Eero ja Juhana Erkko, K. A. Tavaststjerna puolisoineen, Kauppis-Heikki, Venny Soldan, Hilda ja Hanna Asp, Emilie ja Kaarlo Bergbom, Jean Sibelius, Akseli Gallén-Kallela, Heikki Meriläinen, Ernst Lampén, Matti Kurikka ja Pekka Halonen, Suomalaisen Teatterin näyttelijät sekä monet muut. Minna Canth ei pitänyt matkustamisesta. Hänen ei tarvinnutkaan matkustaa tavatakseen samanhenkisiä ihmisiä, hänen luokseen tultiin.

Mielenkiintoinen vieras olisi ollut Mrs. Alec Tweedie kesällä 1896, jos Minna Canth olisi ollut tavattavissa. Englannitar oli matkalla Suomessa. Nähtyään Canthin Anna Liisan Sortavalassa hän halusi tavata tämän ja matkusti Kuopioon. Canth oli tuolloin eräällä harvoista matkoistaan ja tapaaminen jäi. Canthin innoittamana Tweedie kertoi muistelmissaan myös muista suomalaisista naistaiteilijoista.

Kanttilassa kokoontui myös Kuopion naisintelligenssi, Viitoset, viisi pitkälle lukenutta kuopiolaisnaista. He osallistuivat aikansa yhteiskunnalliseen keskusteluun Minna Canthin rinnalla. He olivat Elisabeth Stenius-Aarneenkallio, Selma Backlund, Betty Ingman ja Lydia Herckman.

Canthin lasten koulutoverit viihtyivät Kanttilan innostavassa ilmapiirissä. Hanna Asp on kuvannut Kanttilan ruokasalissa pidettyjä nuorten leikki- ja tanssiaisiltoja, joihin Minna Canthkin osallistui ja järjesti hauskaa ohjelmaa. Kanttilassa kokoontui syksystä 1883 lähtien nuorten epävirallinen keskustelupiiri Oras, jossa käsiteltiin Minna Canthin ja Elisabeth Steniuksen johdolla ulkomaista kirjallisuutta ja uusia aatteita, muun muassa darwinismia. Se oli aate, josta puhuminen herätti paheksuntaa kaupungin opettajapiireissä. Canthia pidettiin nuorisonvillitsijänä. Opettaja Liina Inkinen on kertonut, että hänen koulukotinsa isäntäperhe ei sallinut hänen käydä Kanttilassa. Tavat siellä olivat liian vapaita ja entisistä tottumuksista poikkeavia. Mutta kiinnostavia tietoja ”keskuksesta” kouluun toi luokkatoveri, myöhemmin lastenkirjailija Alli Nissinen. Näin ”toiseen leiriin kuuluva” tuli välikäsien kautta tietoiseksi Canthin arvomaailmasta ja uusista aatevirtauksista.

Kanttilaan tultiin keskustelemaan ja väittelemään tai vain viihtymään skruuvipöydässä ja spiritistisissä istunnoissa. Keväällä 1893 spiritismi oli tullut Kuopiossa muotiin, ja kesällä Minna Canth kirjoittaa Elli-tyttärelleen: " - - ja taas valvottiin yli yhden, josta oli seuraus että eilen jälleen olin schach matt. Gallén on innokas spiritisti ja pidimme taaskin tuommoisen sceancin."

Mieluisin vieras Kanttilassa oli muutamana kesänä Suomalaisen Teatterin perustaja ja johtaja Kaarlo Bergbom (1843-1906) ja hänen sisarensa Emilie (1834-1905), joka myös teki elämäntyönsä Suomalaisen Teatterin hyväksi. Kun teatteri vieraili Kuopiossa Bergbom asui usein omassa nimikkokamarissaan Kanttilassa. "Olen nauttinut sanomattomasti yhdessäolosta tri Bergbomin kanssa. Eläkööt kaikki intelligentit miehet ! - tyhmät saavat kernaasti kuolla", kirjoitti Canth riemuissaan heinäkuussa 1882 Olga Kiljanderille. Uusi teatteritalo, jonka syntyyn Canth oli suuresti vaikuttanut, oli juuri valmistumassa ja odoteltiin avajaisnäytäntöjä mm. Canthin Murtovarkautta.