"Vapautta naiselle ! Toiminnan vapautta, ajatuksen vapautta !" vaati Minna Canth ja käytti ensi kertaa koko nimeään julkaistessaan Valvojassa vuonna 1884 kirjoituksen naiskasvatuksesta. Canthin artikkelit Valvojassa vuosina 1884-87 koettelivat ystävien ja toimituksen sietokykyä: "- - oletteko nyt kaikki tuskastuneet (minuun) tuon viimeisen kirjoitukseni johdosta Valvojaan?" Canth kyseli Emilie Bergbomilta lokakuussa 1884. Valvojan toimitus sanoutui irti rouva Canthin mielipiteistä, kun toinen artikkeli aiheesta Naiskysymyksestä vielä sananen julkaistiin lehdessä vuonna 1885.

Suomen Naisyhdistyksen kalenterissa Exelsior Canth julkaisi vuonna 1886 katkelman novellistaan Hanna. Seuraava vuonna kalenterissa ilmestyi artikkeli, jolla oli viaton nimi Ajatuksia, mutta joka räjäytti keskustelun sukupuolimoraalista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Siinä hän ei säästänyt miestä eikä naista ei kirkkoa eikä yhteiskuntaa. Varsinkin kirkolle hän sälytti moraalikeskustelussa konkreettisen tehtävän: "Kristinoppi on haudattu kirkonseinien sisään ja kiedottu dogmatiikan kahleisiin. Irroittukoon niistä ja tulkoon ulos keskuuteemme, opettamaan meille vapautta, tasa-arvoa ja rakkautta."