Elämäkerta / Minna Canthin Kuopio / Kanttila ja Kanttilan kortteli

Minna Canthin huone Korttelimuseossa

Vuonna 1982 avattuun Korttelimuseoon on sisustettu Minna Canthin huone. Se on kalustettu Kuopion kulttuurihistoriallisen museon kokoelmiin kuuluvilla esineillä ja huonekaluilla. Osan niistä Minna Canthin tytär Elli Canth lahjoitti vuonna 1937 museolle.

Museohuone muistuttaa hyvin pitkälle, aina tapettien kuosia myöten, parin korttelin päässä sijaitsevassa Kanttilassa ollutta ”Minnan salonkia”. Canthin työ- ja olohuoneesta on säilynyt muutamia valokuvia, joten huoneen suunnittelu oli helppoa.

Huonetta hallitsee uusrokokookalusto, sohva, kaksi nojatuolia ja soikea pöytä. Kalusto on tiettävästi peräisin Canthien Jyväskylän kodista. Tämän pöydän ääressä Minna Canth on kirjoittanut kaikki teoksensa Työmiehen vaimosta lähtien. Jos vieraat sattuivat yllättämään hänet kirjoitustyössä, hän kätki paperit pöytäliinan alle ja kutsui keittiöstä kahvit ja rinkelit pöytään. Hetkessä kirjailijan työhuone muuttui iloisen seuranpidon tai kiivaan väittelyn keskukseksi, Minnan salongiksi.

Tämän saman pöydän ääreen kokoontuivat monet Minna Canthin sidosryhmät: Kuopion naisintelligenssi, taiteilija- ja näyttelijäystävät, skruuvinpelajat, spiritistiseen istuntoon osallistuneet leikkimieliset ystävät ja kiivaita väittelyjä käyneet aatetoverit. Canth hallitsi salonkia istuen keinutuolissa, johon kukaan muu ei tohtinut istua.

Museon keinutuoli ei ole alkuperäinen. Keinutuoli oli kuitenkin niin oleellinen osa Minnan salonkia, että se on haluttu keinutuolimattoa myöten saattaa vanhaan asuun. Tyttärentytär, Lyyli Andersin, on kertonut, että Minna keinui eläessään monta keinutuolia puhki. Juhani Aho muisteli Päivälehden joulualbumissa vuonna 1897 Minna Canthin keinutuolia, hänen ”valtaistuintaan” : ”Siinä istuen kirjoitti hän enimmät, ehkä kaikki teoksensa, siitä hallitsi hän ympäristöään, antoi käskyjä ja määräyksiä puotiin ja kyökkiin. Siinä piti hän seuraa vierailleen, siinä suri, iloitsi, unohti huolensa ja souti pois suuttumuksensa, kun tyhmät ja ahdasmieliset ihmiset ja ilkeät arvostelijat joskus saivat hänen hermonsa kiihtymään.”

Kirjakaappi on peräisin Kanttilasta. Se sisältää Minna Canthille kuulunutta kirjallisuutta sekä saksalaisia ja skandinaavisia naistenlehtiä, joita Kanttilaan tilattiin. Teokset on luetteloitu museon julkaisussa Minna Canthin kirjasto 1994. Lipaston laatikossa on muutamia pieniä Minna Canthille kuuluneita esineitä: sokeriastia, lusikka, valokuvakehyksiä ja mustepullo. Se on saatu talteen Kuopion Kurkiharjussa sijaitsevasta Roinilan talosta. Roinilassa kirjailijan lapset viettivät muutamia kesiä ja kirjailija itse vieraili siellä kirjoittaessaan näytelmää Roinilan talossa. Talon pihapiiristä löytyy vielä muistitietona Minnan sireenipensas ja kivi, jolla hän istui kirjoittamassa, sekä lähistöltä Minnan lähde.

Ikkunoiden välissä etasäärilä on Canthille kuuluneita valokuva-albumeja. Sen yläpuolella on Kaarlo Vuoren maalaama muotokuva 19-vuotiaana kuolleesta Hanna Canthista ja hieman sivummalla Vuoren maalaama muotokuva kirjailijasta.

Sohvan yläpuolelle seinällä on perheen valokuvia: Minna Canthin vanhemmat, Canthit nuorena avioparina ja Minna Canth 50-vuotiaana. Ferdinand Canthin äidin kuva on myös esillä.

”Varsinaisia taideteoksia ei näkynyt, mutta sen sijaan on seinillä, eteseerillä ja staflioilla joukko valo- ja väripainokuvia, joiden joukossa kerrankin luin seitsemän Vapahtajan kuvaa”, kirjoitti Juhani Aho muistokirjoituksessa vuonna 1897. Museohuoneen seinällä on painokuva Jeesus Getsemanessa.

Huoneessa on runsaasti viherkasveja: peikonlehti, philadendron eli verililja ja fiikus. Samat kukat näkyvät seinällä olevassa valokuvassa, jossa Minna Canth istuu Kanttilan salongissaan, Korttelimuseossa nyt esillä olevien huonekalujensa keskellä.