Syksyllä 1863 Mina Johnson aloitti ensimmäisten opiskelijoiden joukossa Jyväskylän vastaperustetun seminaarin valmistuakseen kansakoulun- opettajaksi. Tuolloin naisella oli ensimmäistä kertaa Suomessa mahdollisuus opiskella johonkin muuhun kuin kätilön ammattiin.

Opiskelu keskeytyi, kun hän meni naimisiin seminaarin luonnontieteiden lehtorin Johan Ferdinand Canthin (1835-1879) kanssa syksyllä 1865. Tuolloin ei ollut soveliasta, että naimisissa oleva nainen olisi opiskellut. Aluksi rouva Canth hoiti tarmokkaasti kotia, perhettä ja kotitalon puutarhaa, josta hän hankki perheelle lisätuloja. Esimerkiksi Keski-Suomessa oli syyskuussa 1876 luettavissa ilmoitus: Papuja (krypbönor), porkkanoita (morötter), punajuurikkaita (rödbetor), piparuutia ja persiljaa myydään leht. Canth'in talossa.

Perheeseen syntyi seitsemän lasta, nuorin tytär tammikuussa 1880, puoli vuotta isän kuoleman jälkeen. Lehtori Canth oli kuollut yllättäen heinäkuussa 1879, ja Minna Canth jäi 35-vuotiaana leskeksi. Heinäkuussa hän kirjoitti ystävälleen Anna Liliukselle : ”Nyt tuntuu siltä kuin voimat uupuisivat. Lieneekö Herra mun tykkänään hylännyt, koska hän armonsa auringon on minulta pimittänyt. Mikä tullee minulle eteen lapsineni - millä niitä kasvatan, millä elätän."

Jyväskylässä Minna Canth aloitti lehtinaisen uransa vuonna 1874 suomenmielisessä, vuodesta 1871 paikkakunnalla ilmestyneessä Keski-Suomessa, joka oli nykyisen Keskisuomalaisen edeltäjä. Siihen hän kirjoitti vuoteen 1876 nimimerkillä Wilja tai nimettömänä auttaen miestään, joka työskenteli samassa lehdessä opetustyön ohella. Samaan aikaan (1875-76 ) Minna Canth lähetti kirjoituksia myös kahteen muuhun lehteen, Uuteen Suomettareen ja Karjalattareen. Canthit joutuivat lopettamaan työskentelyn Keski-Suomessa Minna Canthin liian radikaalien raittiuskirjoitusten takia. Lehden omistaja omisti myös viinanpolttimon.

Canthit siirtyivät vuonna 1877 uuden jyväskyläläislehden Päijänteen toimitukseen. Nyt Minna Canth kirjoitti nimimerkillä Teppo, M.C. tai anonyyminä. Uutisten lisäksi lehtiartikkelit käsittelivät raittiutta, naiskasvatusta ja valtiopäiväaloitteita.

Ensimmäiset kaunokirjalliset kertomuksensa Canth julkaisi Päijänteessä vuosina 1877-79 nimimerkillä Wilja. Ensimmäinen teos, novelli- ja kertomuskokoelma, ilmestyi vuonna 1878.

Kielitaitoisena Minna Canth auttoi miestään seminaarin ja kansakoulun luonnontieteellisten oppikirjojen kääntämisessä ja Lucina Hagmanin välittämien elämäkertatietojen mukaan myös niiden kuvituksessa. Oman kertomansa mukaan Minna Canth oli kääntänyt vuonna 1877 myös F. W. Krummacherin hartauskirjan Si menniskan. Teos ei kuitenkaan ilmestynyt hänen kääntämänään, sillä "Ferdinand ei antanut sitä antaa, kun pelkäsi siinä olevan liiaksi kielivirheitä. Minä puolestani en juuri olisi siinä kohden mikään variksen poika, tai miksikä mä pelkuria sanoisin - sillä eihän ole mulla mitään kirjailija kunniata kadotettavana." (Kirje Ida Bonsdorffille lokak. 1877.)

Miehensä kuoleman jälkeen marraskuussa 1879 Minna Canth kirjoitti Jyväskylästä Suomalaisen Teatterin johtajalle: "Herra tohtori K. Bergbom. Rohkenen lähettää Teille, Herra Tohtori, käsikirjoituksen "Murtovarkaus" nimiseen näytelmää, siinä toivossa, että näkisitte sopivaksi sen suomalaisen teatterin näytelmästöön." Innostuksen kokeilla näytelmäkirjailijana hän oli oman kertomansa mukaan saanut Suomalaisen Teatterin vierailusta Jyväskylässä. "Vaikutus oli syvä ja synnytti minussa vastustamattoman halun koetella voimiani näytelmällisellä alalla." Samalla hän kertoi, että maankiertäjä Hoppulainen on "ilmielävänä todellisuudesta otettu, sellaisena kuin hänet näin markkinapäivänä Jyväskylässä." (Päivälehti 1891:147.)

Tammikuussa 1880 syntyi nuorin tytär Lyyli. Minna Canth oli myynyt perheen talon, joka sijaitsi nykyisen Yliopistonkatu 18:n kohdalla. Kolme hevoskuormaa muuttotavaraa ja lapsia lähti kolmen päivän matkalle Kuopioon maaliskuun lopulla 1880. Minna Canthista tuli 17 vuoden tauon jälkeen taas kuopiolainen.