Elämäntyö / Kirjailija

Naiseutensa löytäjät

Näytelmien ohella Minna Canth kirjoitti kertomuksia ja novelleja, jotka viimeksi mainitut ovat oikeastaan tiiviitä pienoisromaaneja. Niissä Canth ottaa kantaa naisen oikeuteen omaan ruumiiseensa, mielipiteisiin, omaisuuteen, koulutukseen, ammattiin ja työhön. Novellien henkilöt ovat lähtöisin keskiluokasta, jonka nousukasmaisuutta ja naiskäsitystä Canth käsitteli joskus huvittuneen kriittisesti kuten näytelmässä Kotoa pois (1895). Mutta useinmiten teokset, varsinkin novellit, ovat kipeitä ja teräviä muotokuvia naisista, jotka tunnistavat naiseutensa ja samalla menettävät sovinnaisen ja sallitun roolinsa ja joutuvat ristiriitaan ympäristön odotusten kanssa.

Hanna vuodelta 1886 on herkkä kuvaus nuoren tytön kasvusta aikuisuuteen. Novellit Salakari ja Lain mukaan käsittelevät sukupuolimoraalia. Agnes kuvaa kahta naisen roolin ääripäätä: naista äitinä ja vaimona sekä naista "toisena naisena". Näytelmä Sylvi kuvaa nuoren tyttövaimon ja vanhemman miehen avioliittoa. Näytelmä pohtii päähenkilön rikosta ja syyllisyyttä: rakastuessaan nuoreen mieheen Sylvi murhaa itseään paljon vanhemman aviomiehensä, joutuu rakastettunsa hylkäämäksi ja vankilaan. Sylvi, niin kuin moni Canthin kuvaama nainen, tuhoutuu omien tekojensa ja tuntemustensa takia. Ennen tuhoa he ovat havahtuneet pohtimaan naisen oikeuksia ja ympäristön valtaa heihin. Näistä asioista olisi tuolloin pitänyt vaieta - varsinkin naisen. Minna Canth ei vaiennut.