Minna Canth vakiinnutti realismin kirjallisuuteemme. Hän valitsi kuvaustensa kohteeksi työläisiä, köyhiä, syrjäytettyjä ja naisia. Hän tarkasteli aiheitaan terävästi sekä yhteiskunnan että yksilön, usein naisen, kannalta. Näitä asioita ei voinut käsitellä muuten kuin antamalla niistä totuudellinen kuva lukijalle.

"Onko minun syyni, että elämässä on ei ainoastaan kaunista, vaan myös rumaa. Kirjailijan tulee olla rehellinen ja tuoda esiin kaikki juuri semmoisena kuin se on, ei kaunistaa mitään. Kaunokirjallisuuden tulee olla kuvastimena, joka ihmisille näyttää, minkälaisia he ovat" , kirjoitti Minna Canth Elis Bergrothille syyskuussa 1886, kun hänen teoksensa Hanna oli nostattanut kohua realismillaaan. Eniten kielteistä arvostelu Canth sai näytelmästään Kovan onnen lapsia vuonna 1888.

Kirjailija Minna Canth oli pelottava. Novellissaan Köyhää kansaa hän kritisoi yhteiskunnan kyvyttömyyttä huolehtia köyhistä ja heikoista jäsenistään sekä kirkon vanhoillisuutta ja sen valtaa ihmiseen. Novellit Hanna, Agnes ja Köyhää kansaa, näytelmät Työmiehen vaimo ja Kovan onnen lapsia järkyttivät. Niissä kyseenalaistettiin miesten harjoittama kaksinaismoraali. Niissä oli liikaa yhteiskuntakritiikkiä ja sosialismia tuon ajan yleisölle. Canthin radikaalit mielipiteet aiheuttivat paheksuntaa jopa siinä määrin, että perheenisät ja koulujen rehtorit kielsivät vaimojaan, lapsiaan ja koululaisia vierailemasta Kanttilassa ja seurustelemasta kirjailijan kanssa. Tämä aiheutti hänelle paljon mielipahaa ja surua.

Arvostelu ei kuitenkaan lannistanut Minna Canthia: "Minä uskon myöskin, että me, jotka tässä köyhässä Suomessa olemme kirjailijan toimeen kutsutut, saamme myöskin kestää ja kantaa enemmän kuin muut. Se on tarpeellista, sillä meidän henkinen ja siveellinen kehityksemme ei ole merkityksestä ainoastaan meille itsellemme, vaan koko kansalle." (Kirje Kauppis-Heikille 15.11.1888. ) Pari päivää aikaisemmin oli ollut näytelmän Kovan onnen lapsia ensi-ilta. Sitä ehdittiin näytellä vain kerran, ennen kuin se "yhteiskunnan säilymisen ja hyvän maun nimissä" poistettiin Suomalaisen Teatterin ohjelmistosta.

"Kyllä se nyt taisi kuolla, tuo "kovan onnen lapsi". Mutta se kuoli vaan ajaksi. Se nousee ylös vielä haudastaan ja sitten sitä ei enää tapeta". Näin Minna Canth ennusti kirjeessään Kaarlo Bergbomille marraskuussa 1888. Tämä oli antanut valtionavun menettämisen pelossa teatterin johtokunnan lopettaa näytelmän esitykset.

Canth oli oikeassa. Vaikka Kovan onnen lapsia pääsi Suomalaisen Teatterin näyttämölle vasta 15 vuotta ensi-iltansa jälkeen, näyteltiin sitä muualla Suomessa. Kuopiossa näytelmä esitettiin harrastajavoimin raittiustalon rakennusrahaston hyväksi jo vuonna 1892. Samana vuonna sitä esitettiin myös Helsingissä ja Tampereella paikallisten työväenyhdistysten näyttämöllä. Seuraavina vuosikymmeninä sitä esitettiin paljon nimenomaan työväennäyttämöillä.